sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Istunnanopettajan harjoitusoppilaana

Osa teistä onkin saattanut lukea toissakesäisen postaussarjani Katariina Alongin istuntakurssista, jossa olimme mukana Frostin kanssa (postaukset löytyvät täältä). Nyt Katariina on pitänyt istuntaopettajakoulutusta, jossa erään läheisen yksityistallin omistaja, Karoliina, on ollut mukana. Karoliina pitää tunteja kotitallillaan omalla suomenhevosellaan Nasulla, mutta nyt hän tarvitsi kaksi hänelle entuudestaan tuntematonta harjoitusratsukkoa. Minä ja Frosti saimme kunnian olla toinen näistä ratsukoista. Karoliina kävi pitämässä meille kaksi istuntaopetustuntia, joita hän myös kuvasi ja videoi. Lopuksi hän kävi nämä kuvat ja videot läpi yhdessä Katariinan kanssa, jotta Katariina näki hieman Karoliinan opetusta ja pystyi antamaan hänelle vinkkejä ja neuvoja jatkoa varten.


Ensimmäinen tuntimme oli 16.9. Päätin ratsastaa huovalla, sillä käytän sitä paljon enemmän kuin satulaa. Keskityimme tunnilla jalkoihin, selkään ja hengitykseen, jotka olivat kaikki ennen tuntia enemmän tai vähemmän pielessä. Minulle on yleisesti ottaen hieman vaikeaa hahmottaa omaa kehoa ja sitä, missä minkäkin raajan pitäisi olla. Tällä hetkellä mun kropassa on myös aika paljon jumeja, etenkin alaselässä ja pohkeissa, jotka vaikuttavat omalta osaltaan mun istuntaan. 

Istunta ennen ja jälkeen korjauksen.

Kuten kuvasta näkyy, lähtötilannehan oli se, että molemmat jalat roikkuivat ihan rentoina sivuilla kuin mitkäkin makaronit. Myös selkä oli ihan aavistuksen notkolla, toki selässä on luonnostaan pieni kaari. Kaikenlaisista mielikuvista on minulle ratsastaessa ja omaa istuntaa tarkasteltaessa hirmuisesti apua, joten asentoa korjatessani Karoliinan käyttämät mielikuvat auttoivat tosi paljon. Esimerkiksi korjattuani hieman selkääni totesin, että minulla on koppakuoriaisolo. Siispä keskityin siihen, että tunsin oloni koppakuoriaiseksi ratsastaessani ympäri kenttää. Itse kukin teistä kuitenkin huomaa ettei selkäni ole mitenkään köyryssä, mutta kun ratsastaa pitkään väärässä asennossa, niin pienetkin korjaukset ja oikea asento tuntuvat ihan hassuille. 

Karoliinan korjattua jalkojani, jouduin kuitenkin selän sijaan keskittymään eniten jalkoihin, sillä reiteni meinasivat jatkuvasti karata väärään paikkaan. Huomasin sen itsekin ja totesinkin aika monta kertaa, että taas ne reidet ovat karanneet. Myös nilkan koukistaminen ja varpaiden kääntäminen menosuuntaan tuntui vaikealta ja jopa hieman epämiellyttävältä, sillä nilkkani kääntyvät luonnostaan hieman ulospäin. 

Myös hengitykseni oli aluksi aika pinnallista, mutta Karoliinan antamien neuvojen ja mielikuvien avulla sain hengitykseen syvyyttä.

Istunta ensimmäisen tunnin alussa ja lopussa.

Kuten tästä kuvasarjasta huomaa, jo ensimmäisen tunnin jälkeen istunnassa tapahtunut parannus oli huomattava. Itse mietin aina omaa istuntaa analysoidessani, pysyisinkö pystyssä, jos hevonen otettaisiin altani pois. Ensimmäisen kuvan asennosta pyllähtäisin samantien, mutta toisen kuvan asennossa saattaisin pysyä jopa pystyssä. Toki nilkka saisi olla enemmän koukussa ja varpaat menosuuntaan, mutta yleisesti ottaen istuntani oli tunnin päätteeksi huomattavasti parempi kuin ennen tuntia. 


Toinen tuntimme oli 20.9. Kävimme läpi samoja asioita kuin ensimmäisellä tunnilla, mutta sen lisäksi pääsin opettelemaan kevennyksen tekniikkaa ja ponnistamista, joka saattaa olla Katariinan kursseista lukeneille tuttu termi. Toki keventämistä vaikeutti oman kehon hallinnan lisäksi se, että ravin sijaan Frosti päätti esitellä meille passia. Sain kuitenkin kevennettyä muutamia lyhyitä pätkiä, jotta Karoliina näki kuinka se minulta onnistuu. Teimme myös niinkin yksinkertaisia asioita kuin pysähdyksiä ja liikkeelle lähtemistä, mutta siitä oli tarkoitus suoriutua, mikäli vain mahdollista, ainoastaan vatsalihasten avulla.

Toiselle tunnille otin Karoliinan ehdotuksesta satulan, sillä varsinkin tällaiselle amatöörille se antaa enemmän tukea kuin huopa ja auttaa enemmän oikeanlaisen istunnan löytämisessä. Toisen tunnin alussa istunta oli huomattavasti parempi kuin edellisellä kerralla, toki osa kunniasta kuuluu Karoliinan lisäksi Frostin satulalle, joka auttoi tosi paljon oman asennon hahmottamisessa. Myös Karoliina kehui Frostin satulaa ja etenkin sen tarpeeksi matalaa takakaarta ja pieniä polvitukia, jotka eivät muokanneet asentoa liikaa. 

Istunta ensimmäisen ja toisen tunnin alussa. 

Toisella tunnilla minulla oli aika ilmava takki, joka estää näkemästä selkää yhtä tarkasti kuin ensimmäisellä tunnilla, mutta yleisesti ottaen istunnassa tapahtuneen muutoksen näkee aika selkeästi. Edelleen aina yhtä itsepäinen nilkka voisi olla vielä enemmän koukussa, mutta eiköhän sekin sieltä reippaalla harjoittelulla korjaannu :)

Itse olen tunteihin aivan älyttömän tyytyväinen ja sain hirmuisesti apua omaan istuntaani. Tykkäsin Karoliinan opetustyylistä tosi paljon, sillä hän ei suoraan sanonut mitä tein väärin ja miten se tulisi korjata, vaan jouduin itse miettimään ja kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Niinkuin jo sanoin, myös runsaasta mielikuvien käytöstä oli apua asioiden hahmottamiseen. Karoliina näytti myös näitä ylhäällä esittelemiäni kuvia tunnin aikana ja jälkeen, jotta näin miltä oma istunta näyttää. Kuvien avulla hahmotin myös itse, mitä pitäisi korjata ja miten. 

Vaikka Karoliina pitikin meille vain kaksi tuntia, kehitys istunnassa oli valtava. Aion ehdottomasti ottaa jatkossakin tunteja Karoliinalta ja tarkoituksena olisi myös käydä harjoittelemassa omaa istuntaa Karoliinan hevosen, Nasun, selässä. Vaikka tämä olikin enimmäkseen mun oman istunnan analysointia toivon, että joku muukin sai tästä jotain irti :) 

tiistai 8. elokuuta 2017

Mitä tälle blogille tapahtui?

Hetken kirjoitin blogia taas tosi innokkaasti, mutta nyt minusta tai Frostista ei ole kuulunut piiitkään aikaan yhtään mitään. Ajattelin, että kirjoitusintoa tulisi hirmuisesti lisää nyt, kun ulkoasukin on uusittu. Niin ei kuitenkaan käynyt.Tämän postauksen tarkoituksena ei ole lupailla aktiivisempaa postaustahtia, vaan tarkoituksena olisi kertoa, miksi ja kenelle oikein kirjoitan ja mitä aion tälle blogille tulevaisuudessa tehdä.


Blogin pitkän hiljaiselon syynä on ollut motivaation puute. Alkuinnostuksen jälkeen postausideoita on ollut vaikea keksiä. Tai sitten on ollut aihe, mutta ensimmäisen lauseen jälkeen tekstiä ei vain ole tullut. Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia, tarkoituksena oli kertoa tästä erilaisesta hevosten kanssa puuhaamisesta, erilaisista varusteista, ruokinnasta yms. Se ei kuitenkaan ole hääppöisemmin toteutunut. Minulla oli myös selkeä suunnitelma siitä, mitä kirjoittaisin ja milloin, mutta sekin jäi siihen.

Alkuun kirjoitin blogia vain itselleni, mutta aika pian halusin kirjoittaa myös muille ja tietää, mistä aiheista blogia seuraavat tykkäisivät lukea. Aihe hyppi kuitenkin siellä täällä eikä blogissa ollut mitään punaista lankaa. Jossain vaiheessa kuitenkin päätin, että kirjoitan tänne vain hevosaiheisia juttuja. Voi olla, että blogin aiheiden suuntautuessa vain hevosiin, osa lukijoista lopetti lukemisen, kun hevosjutut eivät kiinnostaneet. Tai no rekisteröityneitä lukijoita tällä blogilla ei ole ikinä ollutkaan, vaan kaikki tämänhetkiset lukijat lukevat blogia rekisteröitymättä.

Myös blogin nimi vaivasi minua pitkään, sillä se ei oikeastaan liittynyt blogin aiheeseen millään tavalla. Mietin pitkään ennen kuin päätin vaihtaa blogin nimen ja tarkoitus oli vaihtaa osoitekin, mutta siinä tapauksessa osa vähäisistäkin lukijoista olisi varmasti "hukannut" blogin. Päädyin kuitenkin nyt siihen, että vaihdan blogin nimen takaisin alkuperäiseen, sillä aika moni tuntee jo blogini nimellä Kesäheinä. Onhan tämä nyt yhdenlaista vekslaamista tuon nimen kanssa, mutta minkäs teet, kun en tiedä, mitä ihmettä tämän blogin kanssa oikein meinaan.


























Bannerikin minun piti tilata jo toukokuussa, mutta en vain saanut sitä aikaiseksi. Nyt olen kuitenkin
ryhdistäytynyt ja saanut vihdoin aikaiseksi tilata bannerin. Esittelysivutkin sain (taas) päivitettyä, ja uusi pitkään kesken ollut ulkoasukin on vihdoin valmis.

Kuten varmaan arvata saattaa, postausaiheita on kertynyt kesän aikana huimasti ja monesti jo suunnittelin tänne kirjoittamista, mutta aina se innostus vaan katosi, kun en saanut aikaiseksi istua heti koneen ääreen. Aivoihini ei myöskään tunnu mahtuvan ajatus siitä, että postaus voi olla myös lyhyt ja kuvapainotteinen, vaan ikuisena perfektionistina yritän aina tehdä postauksesta pitkän ja täydellisen. Osasyynä voi olla se, että olen lukenut paljon mielipidepostauksia siitä, millainen on hyvä blogi tai postaus, ja sitä kautta olen pyrkinyt täydellisyyteen. Pääasiahan on, että pitää itse blogistaan ja se on omannäköinen, mutta se on vain jotenkin päässyt unohtumaan. Heräsin todellisuuteen oikeastaan vasta luettuani artikkelin, jossa muistutettiin ettei blogiin kannata ottaa liikaa vinkkejä muilta, vaan se on täydellinen silloin, kun se on omannäköinen ja on itse siihen tyytyväinen.


Nyt tarkoituksena olisi siis aloitella ns. puhtaalta pöydältä ja kirjoitella silloin tällöin edes pieniä postauksia, jos se kirjoitusinto vaikka palaisi. Toisaalta haluaisin julkaista täällä hirveästi kaikennäköistä, mutta sitten en kuitenkaan jaksa tehdä mitään asian eteen. Tämä postaus ei varmaan ollut erityisen mielenkiintoinen, vaan se saattoi tuntua selittelyltä (vaikkei se ollut tarkoitus), mutta tämän postauksen kirjoittaminen auttoi minua itseänikin hahmottamaan, mitä tältä blogilta oikein haluan. Olisin kiitollinen, jos kertoisitte kommentilla, mistä olette/ette ole blogissa pitäneet, ja mitä haluaisitte täältä jatkossa lukea, sillä kommentit ovat minulle se kaikista tehokkain kirjoitusmotivaation palauttaja :)